Terveys ja jalostus

Jalostuksen tavoiteohjelma italianvinttikoirille 2017-2021

Jalostuksen tavoiteohjelmaan (JTO) on koottu tietoa rodun luonneominaisuuksista, terveystilanteesta ja jalostuksesta. Siitä saatavasta tiedosta hyötyy niin kokenut harrastaja kuin vasta koiran hankintaa suunnitteleva. Italianvinttikoirien jalostuksen tavoiteohjelmaan pääset tästä.

Terveyskyselyn tulokset

Joka kolmas vuosi tehtävillä terveyskyselyillä kartoitetaan italianvinttikoirilla esiintyviä sairauksia ja niiden yleisyyttä. Vuoden 2016 terveyskyselyn tuloksiin pääset tästä.

Yhdistyksen tukemat terveystarkastukset

Yhdistys tukee jäsenten koirilleen teettämiä virallisia silmä- ja polvitarkastuksia sekä italianvinttikoirien rotuspesifisiä geenitestejä kymmenellä eurolla tarkastusta kohden seuraavien ehtojen mukaisesti:

Alle 8-vuotiaat koirat:

  • Jokaisesta silmätarkastuksesta saa 10 euron hyvityksen.
  • Yhdistys korvaa 10 euroa koiran ensimmäisestä polvitarkastuksesta riippumatta siitä, minkä ikäisenä koiralle tehdään ensimmäinen tarkastus. Yhdestä uusintatarkastuksesta korvataan 10 euroa, kun se tehdään koiran täytettyä kolme vuotta.
  • Terveystarkastustuloksen tulee näkyä Kennelliiton jalostustietokannassa.
  • Hyvitys maksetaan kuittia vastaan yhdistyksen jäsenelle, joka on ollut terveystarkastuksessa käyneen koiran omistaja tarkastushetkellä.
  • Italianvinttikoirien rotuspesifisistä geenitesteistä saa 10 euron hyvityksen. Geenitestejä on kolme: PRA-, glaukooma- ja kiilteenpuutos –testit. Uuteen MyDogDNA® -testiin sisältyy italianvinttikoirien rotuspesifinen hammaskiilteen puutos (amelogenesis imperfecta) -geenitesti, joten mikäli profiili on julkinen, saa myös siitä 10 euron hyvityksen.

Yli 8-vuotiaat koirat:

  • Vuoden 2019 aikana yli 8-vuotiaat koirat saavat erikoisedun silmätarkastuksista. Yhdistys maksaa jokaisesta tarkastuksesta 50 euron tuen koiran omistajalle. Koiran tulee olla tarkastushetkellä täyttänyt 8 vuotta.

Terveystarkastuksen jälkeen lähetä maksukuitti, koiran tiedot, linkki Kennelliiton jalostustietokannassa näkyvään terveystulokseen sekä tilinumerosi IBAN-muodossa yhdistyksen jäsensihteerille osoitteeseen jasensihteeri@sic.fi. Korvausten hakemiselle ei ole aikarajaa, joten voit hakea korvauksia myös vanhoista terveystarkastuksista.

Yhdistys kannustaa jäseniään viemään myös kotikoiriaan, joita ei käytetä jalostukseen, kyseisiin tarkastuksiin, jotta saisimme kerättyä laajemmin tietoa rotujen ja yksilöiden terveyden kehityksestä sekä tukeaksemme sairauksiin liittyvää tutkimustyötä.

Epilepsiatutkimus

Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n työryhmä on vuodesta 2017 lähtien kerännyt verinäytteitä Hannes Lohen tutkimusryhmälle sekä kartoittanut lähinnä suomalaisessa italianvinttikoirakannassa esiintyvää epilepsiaa ja kohtauksia saaneiden koirien sukulaissuhteita. Professori Hannes Lohen johtama koirien geenitutkimusryhmä Helsingin yliopistossa kerää näytteitä epilepsiaa sairastavista koirista sekä terveistä yli 7-vuotiaista koirista. Lisäksi näytteitä kerätään epilepsiaa sairastavien koirien lähisukulaisista, kuten vanhemmista ja sisaruksista. Työryhmällä on tällä hetkellä jo noin 300 verinäytettä italianvinttikoirista.

Kaikki italianvinttikoirat voivat osallistua tutkimukseen! Onhan koirastasi otettu verinäyte?

Helsingin yliopiston tutkimusryhmän työn etenemisen kannalta olisi nyt erittäin tärkeää että italianvinttikoirien omistajat ottavat koiristaan verinäytteitä sekä täydentävät koiriensa tietoja Lohen tutkimusryhmän tietokantoihin.

Kaikkia italianvinttikoiria koskevia tietoja tulee pikaisesti päivittää ja epiletistyyppisiä kohtauksia saaneiden koirien omistajien tulee täyttää tähän liittyvä erityinen kaavake.

Verinäytteitä voi antaa esimerkiksi rokotuksen yhteydessä, joukkonäytteenotoissa tai eläinlääkärin vastaanotolla. Tarpeelliset tiedot verinäytteen ottamisesta ja lähettämisestä löytyvät täältä.

Eläinlääkäri Jukka Lillstrang-von Wendt ottaa jatkossakin näytteet koirista ilmaiseksi Lillvetin klinikoilla Seinäjoella ja Kangasalla. Näytteitä tullaan keräämään myös erilaisissa tapahtumissa ja näistä tiedotetaan etukäteen yhdistyksen Facebook- ja nettisivulla.

Terveystietojen päivittäminen

Geenitutkimuksen kannalta on erityisen tärkeää, että Lohen tutkimusryhmällä on tutkimuksessa olevista koirista oikeat ja mahdollisimman täsmälliset terveystiedot. Hyvät, ajan tasalla olevat terveystiedot ovat edellytys tutkimuksen onnistumiselle. Myös tieto koiran kuolemasta ja mahdollisesta kuolinsyystä on tärkeää ilmoittaa. Toivomme päivityksiä myös omistajan yhteystietojen muuttuessa.

Kaikkien tulisi käydä päivittämässä koiraansa koskevat tiedot täällä, jotta rotuspesifi tutkimus etenisi. Lomakkeen huolellinen täyttäminen on tärkeää, sillä sairauksia aiheuttavien geenien löytäminen edellyttää tarkkoja terveystietoja. Meille on myös tärkeää tietää, mikäli koirasi on edelleen terve!

Helsingin yliopiston koirien epilepsiakysely

Perinnöllisen epilepsian tavallisimpia oireita ovat toistuvat, yleensä muutamassa minuutissa ohi menevät ns. tajuttomuus-kouristelukohtaukset, tai sellaiset kohtaukset joissa tajunnan taso on hetkellisesti alentunut (ns. poissaolokohtaukset). Epilepsiakohtaus johtuu aivojen sähkökemiallisesta häiriöstä. Jos epilepsiakohtauksen syynä on paikallinen häiriö aivoissa, kohtaus voi ilmetä myös vain jonkin tietyn ruumiinosan oireiluna vain kehon toisella puolella, esimerkiksi raajan nykimisenä tai kouristumisena. HUOM! Epilepsialomake tulee täyttää vain niistä koirista, joilla on ollut epilepsiaan viittaavia oireita.

Tässä vielä kertauksena miten voit edesauttaa rotuspesifin geenitestin saamista italianvinttikoirille:

1. Mikäli koirastasi ei ole vielä otettu verinäytettä, voit hoitaa asian kuntoon seuraavalla eläinlääkärikäynnillänne.
2. Mikäli koirastasi on jo otettu verinäyte, on tärkeää että käyt päivittämässä koirasi tiedot Helsingin yliopiston tutkimusryhmän nettikaavakkeella.
3. Mikäli koirallasi on ollut epileptiforminen tai epilepsiatyyppinen, epilepsiaa muistuttava kohtaus tai mikäli italianvinttikoirallasi esiintyy kouristelua, pään tärinää tai heilumista, on ensiarvoisen tärkeää että täytät Helsingin yliopiston tutkimusryhmän epilepsiakyselyn. Mikäli mahdollista, videoi koirasi kohtaus. Pyydämme lähettämään videoita sähköpostilla osoitteeseen italiangreyhoundepilepsy@gmail.com.

Lisätietoja Helsingin yliopiston epilepsiatutkimuksesta:
Riika Sarviaho (riika.sarviaho@helsinki.fi)

Mikäli haluat olla yhteydessä projektiryhmään tai mikäli Sinulla heräsi kysymyksiä voit lähettää meille sähköpostia osoitteeseen italiangreyhoundepilepsy@gmail.com.

Halutessasi voit myös olla yhteydessä suoraan työryhmän jäseniin
Jukka Lillstrang-von Wendt
Heidi Andersson
Inka Luomanmäki
Hanna Ukura
Annika Uuttu
Pia Haarala
Kattis Honkanen
Janneke von Wendt

Lähteenä käytetty Lohen tutkimusryhmän internetsivuja.

Julkinen terveyslistaus

SIC ry:n jalostustoimikunta kokoaa sivuilla julkaistavaan julkiseen listaukseen tietoa yhdistyksen rotujen sairauksista (esimerkiksi epilepsia, allergia tai atopia, sydänsairaus, patellaluksaatio, häntämutka, parodontiitti, jalkojenmurtumat) ja muista vioista (esimerkiksi kives- tai purentavika). Lisäksi listauksessa on tiedot MyDogDNA-testatuista koirista passinnumeroineen sekä italianvinttikoirien rotuspesifiset geenitestitulokset (kiilteenpuutos-, glaukooma- ja PRA-geenitestit).

Jos sinun omistuksessasi on sairastunut koira ja haluat diagnoosin julkiseksi, täytä tämä lomake. Lomakkeeseen liitetään skannattu eläinlääkärintodistus/-kuitti sairaudesta, josta käy ilmi diagnoosi, sekä pyydetyt lisätiedot. Kives- ja purentavikaan ei vaadita eläinlääkärin lausuntoa. Lisäksi voit ilmoittaa lomakkeella MyDogDNA-testatun koirasi passin numeron tai geenitestin tuloksen (toistaiseksi vain italianvinttikoira).

Tietoja terveyslistalle voit lähettää tällä lomakkeella. Listaa aletaan julkaista kun ensimmäiset tiedot koirista on käsitelty.

Italianvinttikoirat ovat suhteellisen pitkäikäisiä koiria, mutta siitä huolimatta rodussa esiintyy usein keski-iässä puhkeavia perinnöllisiä sairauksia. Rodulle tyypillisiä sairauksia ovat erilaiset silmäsairaudet (lasiaisenrappeuma tai perinnöllinen kaihi), epilepsia, polvilumpion sijoiltaanmeno, suun alueen ongelmat, sydämen sivuäänet ja uroksilla kivesvika. Italianvinttikoiran ohuet raajat ovat myös alttiita murtumille.

Italianvinttikoiria koskee Kennelliiton rotukohtainen perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma PEVISA, joka on voimassa 1.7.2018-31.12.2021. Pentueen vanhemmilla tulee astutushetkellä olla voimassa oleva polvitutkimuslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto on voimassa 12 kk. Ulkomaalaisia uroksia koskee poikkeuslupa eikä niiltä vaadita silmä- tai polvitutkimustuloksia, mikä antaa mahdollisuuden käyttää ulkomaista urosta, vaikka se ei täyttäisi tiettyjä rodulle määriteltyjä PEVISA-ehtoja. Tämä poikkeuslupa koskee 1.1.2016 alkaen tapahtuvissa astutuksissa korkeintaan kahta pentuetta/uros.

Silmäsairaudet

Italianvinttikoirien silmiä on tutkittu Suomessa vasta reilut 10 vuotta. Vuosien 2007-2017 välissä syntyneistä suomalaisista italianvinttikoirista peräti 42 % on tutkittu virallisesti silmät (tilanne marraskuu 2018). Silmätarkastusten yleistyessä on käynyt ilmi, että rodulla on kaksi perinnöllistä silmäsairautta, lasiaisenrappeuma ja kaihi. Kaikki suomalaiset jalostuskoirat tulee tutkia silmiltään ennen jalostuskäyttöä.

Lasiaisen rappeuma (vitreus degeneration)
Italianvinttikoirien viralliset silmätutkimukset ovat osoittaneet, että lasiaisenrappeuma on hyvin yleinen ongelma rodussa ja sitä esiintyy kaikissa sukulinjoissa. KoiraNetin ja Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n vuonna 2016 teettämän terveyskyselyn mukaan lasiaisenrappeuman esiintyvyys on rodussa 47 %. Italianvinttikoirilla raportoidaan lasiaisenrappeumana kaikki lasiaiseen liittyvät muutokset, kuten lasiaisnesteen vuodot etukammioon tai lievemmät lasiaissäikeet. Lasiainen voi olla myös täysin vettynyt.

Lasiainen on tärkeä silmän normaalille toiminnalle; se antaa silmälle muodon, tuottaa ravinteita ja poistaa kuona-aineita sekä tukee retinaa. Lasiainen koostuu lähes kokonaan vedestä. Jos lasiainen muuttuu sameaksi, vesittyy tai siirtyy paikoiltaan, näkökyky voi heiketä tai kadota. Lasiainen voi rappeutua ikääntymisen seurauksena tai rappeutuminen voi olla myös silmän sisäisen tulehduksen seurausta. Italianvinttikoirilla yksittäistapausta lukuun ottamatta lasiaisenrappeuman aiheuttamista kipu- tai sokeutumisongelmista ei ole raportoitu.

Lasiaisenrappeuma voidaan silmätarkastushetkellä määritellä lieväksi, kohtalaiseksi tai vakavaksi. Ongelmana lasiaisenrappeuman diagnosoinnissa on se, että silmätarkastuseläinlääkäreillä ei ole vielä standardisoitua luokittelua siitä, millä perusteella lasiaisenrappeuma luokitellaan lieväksi, kohtalaiseksi tai vakavaksi. Italianvinttikoirien lasiaisenrappeuman periytymistavasta ei ole tarkkaa tutkimustietoa. Toistaiseksi ei ole myöskään tutkittua tietoa, aiheuttaako lasiaisenrappeuma italianvinttikoiralle sokeutta tai muita sekundäärisiä silmäsairauksia. Muissa Euroopan maissa lasiaisenrappeumaa ei juuri todeta, mutta USA:ssa lasiaisenrappeuman yleisyys CERF-tarkastustuloksiin pohjaten vuosina 1991-1999 oli melkein 18 % tutkituista (J. Schoster). On huomioitavaa, että koko Suomen italianvinttikoirakanta perustuu lähes kokonaan mannereurooppalaiseen sekä amerikkalaiseen kantaan.

KoiraNetin mukaan vuosien 2004-2016 aikana syntyneistä suomalaisista italianvinttikoirista, jotka ovat käyneet silmätarkastuksessa, 47 %:lla on diagnosoitu lasiaisenrappeuma. Myös Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n vuonna 2016 teettämän terveyskyselyn (n=287) mukaan lasiaisenrappeuman esiintyvyys oli rodussa 47 %. Lasiaisenrappeuma puhkeaa usein 2 – 6 vuoden iässä, mutta jo vuoden ikäisellä voi olla merkkejä lasiaisjuosteista tai jopa vuodoista etukammioon.

Erittäin suuren lasiaisenrappeuman esiintyvyyden takia jalostuksesta ei voida jättää pois koiria, jotka sairastavat lasiaisenrappeumaa. Lasiaisenrappeuma puhkeaa valtaosalle koirista iän myötä. Ihannetilanne olisi, että jalostuskäytössä lasiaisen rappeumaan sairastunut koira yhdistetään terveeseen partneriin. Kasvattajien on kuitenkin hyvä ottaa jalostuskoirien ikä huomioon jalostusvalinnoissaan ja välttää käyttämästä nuoria koiria jalostukseen vain sen vuoksi, että niillä on vielä puhtaaksi todetut silmät. Kasvattajien tulisi pyrkiä käyttämään koiria, joilla löydös on mahdollisimman lievä suhteessa ikään. Kahden yli neljä (4) -vuotiaan lasiaisenrappeumaa sairastavan koiran yhdistäminen sallittua (täyttää SIC ry:n jalostussuositukset). Jos käytetään kahta alle 4-vuotiasta koiraa, vähintään toisen silmät tulisi olla puhtaat.

Perinnöllinen kaihi
Italianvinttikoiran toinen yleinen silmäsairaus on perinnöllinen kaihi. Sen esiintyvyys populaatiossa on KoiraNetin virallisten silmätutkimusten mukaan 10 % ja Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n teettämän vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan 12,2 %.

Perinnöllinen kaihi samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. (Lähde: Vanhapelto, Päivi ja Lappalainen Anu, Kennelliitto)
KoiraNetin mukaan vuosina 2004-2016 tutkituista italianvinttikoirista 9,2 % on todettu kortikaalinen katarakta. Posteopolaarinen kaihi on 1,1 % tutkituista. Terveyskysely 2016 mukaan kaihin esiintyvyys (kaikki muodot) oli 12,2 %.

Posteopolaarisen tai kortikaalisen kaihin diagnoosin saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Em. kaihidiagnoosin saaneiden koirien jälkeläisiä ei suositella käytettävän jalostukseen, jos diagnoosi on saatu alle 7-vuoden iässä.

Muut silmäsairaudet ja jalostuskäyttö
Italianvinttikoirilla on tavattu myös muita silmäsairauksia, mutta lähinnä yksittäistapauksina. Vakavampia silmäsairauksia (PRA, linssiluksaatio, PHTVL/PHPV asteet 2-6, gRD & tRD) sekä kaihia sairastavia koiria ei saa käyttää jalostukseen ja lievempien silmäsairauksien (ylimääräiset ripset, PHTVL/PHPV aste 1, PPM, mRD-multifokaali) osalta ei suositella yhdistettäväksi koiria, joilla on sama diagnoosi.

Ortopediset viat

Patellaluksaatio, polvilumpion sijoiltaanmeno
Italianvinttikoiralla esiintyy perinnöllisenä sairautena polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Polvilumpion rakennetta säätelevät useat eri geenit, joiden esilletuloa myös ympäristö muokkaa. Patellaluksaatio voi myös pahentua eikä nuorena saatu tulos ole välttämättä lopullinen. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Jos tämä ei auta, patellaluksaatiota voidaan hoitaa kirurgisesti. Luksaatio voi olla mediaalinen tai lateraalinen (tai molempia). Patellaluksaation arvioinnissa käytetään Putnamin asteikkoa 0-4.

KoiraNetin mukaan patellaluksaation esiintymisaste rodussa on n. 7,5 %. Vuosina 2004-2016 syntyneistä italianvinttikoirista on ensimmäisen asteen patellaluksaatio on todettu 4,3 % koirista, toisen asteen patellaluksaatio 3,1 % koirista ja kolmannen asteen luksaatio 0,2 %. Terveyskysely 2016 mukaan 10,5 % koirista oli todettu polvissa jotain vikaa tai ristiriitaisia tuloksia (tulos huonompi kuin 0/0). 4,2 %:lla polvi oli leikattu polvilumpion sijoiltaanmenon vuoksi.

Italianvinttikoirilla PEVISA-ohjelma edellyttää, että jokainen Suomessa asuva jalostukseen käytettävä koira on testattu polvien osalta. Ulkomaalaisten urostenkin polvitarkastukset on toivottavia, samoin kuin ei-jalostukseen käytettävien koirien. PEVISA-ohjelmassa ei ole rajoitusta polvitulosten suhteen. Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry suosittelee, että koiraa, jolla on polvilausuntojen yhteenlaskettu tulos 2 tai enemmän, ei käytetä jalostukseen.

Raajojen murtumat
Raajojen murtumat ovat italianvinttikoirilla valitettavan yleisiä. Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan 14,6 % koirista oli raajamurtuma (toinen etujalka 85 %, molemmat etujalat 10 %, toinen takajalka 5 %). Kysely osoitti, että murtumat olivat yleisimpiä nuorella, alle 24kk ikäisellä italianvinttikoiralla, joiden osuus oli 81 % raajansa murtaneista (2-6 kk 26 %; 6-12 kk 26 %; 12-24 kk 29 %). 11,9 prosentilla sama jalka oli murtunut uudelleen.

Toistaiseksi ei ole olemassa tutkittua tietoa, ovatko raajojen murtumat perinnöllisiä ja liittyykö raajojen murtumiin esimerkiksi heikot luut tai normaalia heikompi luuntiheys. Italianvinttikoiran kevyt raajarakenne, suorat ja joustamattomat etuosat sekä pitkät eturaajat altistanevat kuitenkin murtumille ja raajojen katkeamisille. Suosituksena on, että kasvattajat kiinnittävät huomiota jalostuskoiriensa luuston vahvuuteen. Koiria, joiden raajat ovat katkenneet ei pidä käyttää jalostukseen.

Häntämutkat ja häntien murtumat
Terveyskysely 2016 mukaan häntämutkan esiintyvyys oli 7 %. Häntien murtumia esiintyi 20,6 %. Murtumat ovat tapahtuneet yleensä 3-6 kk iässä.

Muita sairauksia

Sydänongelmat
Aikuisissa italianvinttikoirissa tavattujen sydänvaivojen määrät ovat suhteessa vähäisempiä moneen muuhun rotuun verrattaessa. Italianvinttikoirapennuilla on tavattu jonkin verran normaaliin sydämen kehittymiseen liittyviä ns. hyvälaatuisia virtaussivuääniä, jotka häviävät aikuisikään mennessä. Rodussa esiintyy melko yleisenä sydämen sivuääntä, joka usein todetaan ultraäänitutkimuksessa vaarattomaksi, fysiologiseksi sivuääneksi. Jotkut vakavammat sydänviat voidaan luotettavasti todentaa vasta aikuisiällä. Italianvinttikoirissa on vähäisissä määrin raportoitu läppävuotoja, muutoksia sydämen eteisten tai kammioiden väliseinien rakenteissa, aortan ahtautumia, Fallotin tetralogiaa tai keuhkovaltimon verisuonten puutteellista sulkeutumista (PDA, Patent Ductus Arteriosus, esiintyvyys terveyskysely 2016 mukaan 1,2 %).

Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan eläinlääkärin tekemän sydänkuuntelun perusteella terve sydän oli 77,9 % vastauksista. 17,8 %:lla kuului sivuääni ja 1,2 %:lla löydöksenä oli sydämen vajaatoiminta. Osa sivuäänistä todettiin ultraäänitutkimuksella vaarattomaksi fysiologiseksi sivuääneksi.

Epilepsia
Italianvinttikoirilla esiintyy epileptisiä kohtauksia niin Suomessa kuin muidenkin maiden populaatioissa. Kyseessä on perinnöllinen sairaus, jota esiintyy yleisempänä tietyissä sukulinjoissa. Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan epilepsian esiintyvyys Suomessa on 11,1 %.

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n keräämän datan mukaan ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee italianvinttikoirilla useimmiten 2 – 5 –vuoden iässä.

Toistaiseksi ei ole tietoa, miten epilepsia periytyy italianvinttikoirilla. Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n perustama epilepsiatyöryhmä on vuodesta 2017 lähtien kerännyt verinäytteitä Hannes Lohen tutkimusryhmälle sekä kartoittanut lähinnä suomalaisessa italianvinttikoirakannassa esiintyvää epilepsiaa ja kohtauksia saaneiden koirien sukulaissuhteita. Lue lisää epilepsiatyöryhmästä >>

Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa- ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan. (Lähde: Kennelliitto / Nina Menna, Vetcare Oy ja Mäntsälän eläinlääkäriasema)

Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen eikä sellaista yhdistelmää saa uusia, josta on syntynyt epilepsiaa sairastavia jälkeläisiä.

Allergiat
Italianvinttikoirilla on raportoitu esiintyvän satunnaisesti allergiaa. Vuoden 2016 terveyskyselyn perusteella 1,5 %:lla oli eläinlääkärin diagnoosi allergiasta ja 12,7 %:lla oli allergiaepäily ilman eläinlääkärin diagnoosia. Pääosin vastaajat ilmoittivat koirillansa olevan iho- ja tai suolisto-oireita.

Kaljuuntuminen / colour dilute alopecia
CDA, colour dilute alopecia, ”sinisen koiran syndrooma”, on ihon sairaus, jota esiintyy ns. diluutinvärisillä koirilla (sininen, isabellanvärinen). Vaiva on kosmeettinen. CDA:ssa turkki harvenee tai kaljuuntuu kokonaan erityisesti selästä ja/tai niskasta. Terveyskysely 2016 perusteella CDA:ta esiintyy 3,6 % italianvinttikoirista. Todellinen luku lienee paljon suurempi. Alkavaa CDA:ta ei osata tunnistaa, koska koiran huomattavaan kaljuuntumiseen voi mennä vuosia. Diagnoosi kannattaa varmistaa ihobiopsialla. Parantavaa hoitoa ei ole olemassa. Periaatteessa CDA aiheuttaa hiljalleen koiralle pysyvän karvojen menetyksen ja kaljuuntumisen.

Normaalilla, terveellä italiaanolla ei esiinny karvattomuutta. CDA on perinnöllinen. Vaikka vaiva on lähinnä kosmeettinen, sitä sairastavien koirien jalostuskäyttöä tulisi välttää. Kahta edes osittaisesta karvattomuudesta kärsivää ei pidä yhdistää.

Suun alueen ongelmat ja parodontiitti
Suun alueen ongelmat ovat italianvinttikoirilla yleisiä. Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan hammaskiven esiintyvyys on hyvin yleistä rodulla (52 %). Hammaskiven muodostumista voi ehkäistä säännöllisellä hampaidenharjauksella ja tarvittaessa eläinlääkärin suorittamalla hammaskiven putsauksella.

Terveyskyselyn mukaan 24 % koirista sairastaa hampaan kiinnityskudostautia parodontiittia, jonka oireina ovat pahanhajuinen hengitys, verenvuoto, ientulehdukset ja ikenien punotus ja vetäytyminen sekä joskus suun raapiminen. Ientulehdus voidaan pitää kurissa kotona mm. säännöllisellä hampaiden pesulla ja luiden tarjoamisella sekä eläinlääkärin suorittamalla hammashoidolla. Mikäli ientulehdus on päässyt etenemään parodontiittiin, ei kudosta voida enää parantaa. Vakavassa parodontiitissa hampaan ympärille muodostuu luukato, joka voi johtaa hampaan irtoamiseen sekä hampaiden tippuminen. Hampaita joudutaan vakavassa parodontiitissa lähes aina poistamaan. Hoitamaton parodontiitti saattaa pahimmillaan aiheuttaa alaleuan murtuman, tulehduksia ja kudoskuolioita sekä vaikuttaa tiineenä olevan nartun sikiöihin. Mikäli hampaita ei hoideta säännöllisesti, pysyvät hampaat voivat alkaa irrota jo 2-3 vuoden iässä. Veteraani-ikäisen italianvinttikoiran suussa on vain todella harvoin kaikkia hampaita.

Italianvinttikoirissa on yleistä (terveyskysely 2016: 29 %), että maitohampaat, erityisesti kulmahampaat eivät irtoa normaalisti, vaan ne on poistettava eläinlääkärissä. Mikäli huonosti irtoavia kulmahampaita ei poisteta, saattaa seurauksena olla vääräasentoiset pysyvät hampaat. Monesti kulmahampaiden irtoamattomuus johtuu suhteettoman suurista maitokulmahampaiden juurista.

Hammaskiilteen vajaakehitys eli kiillevaurio (enamel hypoplasia, amelogenesis imperfecta) on perinnöllinen sairaus, jota tavataan italianvinttikoirilla. Rodussa tavatulle amelogenesis imperfectalle altistava geenivirhe on tunnistettu ja sille on olemassa suora geenitesti. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan 19.3.2018 italianvinttikoirista 3,1 % on geneettisesti alttiita ja 18,5 % oli oireettomia taudin kantajia (http://www.mybreeddata.com/crm/index.html). Hammaskiilteen vajaakehitystä tavataan sekä maito- että pysyvissä hampaissa ja tyypillisesti se vaikuttaa yksilön kaikkiin hampaisiin eri vakavuusastein. Tyypillistä taudissa on hampaiden laikuittainen ruskeapeitteisyys ja karheapintaisuus niissä kohdin missä kiille on ohut tai kokonaan poissa, hampaiden pienuus ja (erityisesti vanhemmalla iällä) suuret hammasvälit. Funktionaalinen mutaatio Enamelin (ENAM) geenissä aiheuttaa taudin ja sen periytymistapa on autosomaalinen resessiivinen. Mutaation ei ole havaittu vaikuttavan hampaiden lisäksi muihin elimiin tai kudoksiin, eikä sillä ole yhteyttä parodontiittiin tai autoimmuunisairauksiin.

Suun alueen ongelmien vahvan perinnöllisen komponentin vuoksi olisi varsin suositeltavaa kiinnittää niihin huomiota jalostusvalintoja tehdessä.

Kivesvika
Piilokiveksisyys eli kryptorkismi tarkoittaa sitä, että täysikasvuisen uroksen toinen tai molemmat kivekset eivät ole normaalilla paikallaan kivespussissa, vaan joko vatsaontelossa tai nivusissa. Piilokiveksisyystaipumusta säätelevät perintötekijät, joita periytyy kivesvikaiselle urokselle molemmilta vanhemmilta, mutta jotka näkyvät vain urospennuissa. Todennäköisesti mukana on useita geenejä.

Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry:n terveyskyselyn perusteella (uroksia n=126) kivesvikaisia uroksia oli 17 %. Näistä 95 %:lta puuttui toinen kives ja 5 %:lta puuttuivat molemmat kivekset. Yli puolella (53 %) uroksista kivekset laskeutuivat alle 8 viikon iässä. 8-16 viikon iässä kivekset laskeutuivat 33 %, 4-6 kuukauden iässä 10 % ja yli 6 kuukauden iässä 4 %. Kivesvikaista urosta ei saa käyttää jalostukseen.