Rotuesittely

Virallisen rotumääritelmän löydät täältä.

Etnankoira eli cirneco dell’etna

Etnankoira eli cirneco dell’etna (puhekielessä cirneco) on tuhansia vuosia vanha koirarotu, jonka juuret johtavat Välimeren ympäristöön. Rotu on kuitenkin kehittynyt nykyiseen muotoonsa Sisilian saarella, jossa rotua on käytetty lähinnä kaniinien metsästykseen. Ihminen on vasta viimeisten muutamien kymmenien vuosien aikana puuttunut rodun ulkonäön jalostukseen. Rotu hyväksyttiin Italian Kennelliitossa virallisesti vuonna 1939.

Suomessa arvioidaan olevan noin 300 cirnecoa. Maassamme syntyy vuodessa 30-50 pentua. Kanta on kuitenkin maailmanlaajuisesti pieni, kotimaassaan Italiassa rotua rekisteröidään vain noin 100 vuodessa. Rotu on kasvattamassa suosiotaan USA:ssa sekä Venäjällä.

Rotu on luonteeltaan vilkas, ihmisrakas ja lapsiystävällinen. Useimmat yksilöt ovat sosiaalisia, mutta myös reviiritietoisia yksilöitä esiintyy. Cirnecot ovat keskimäärin terveitä, tosin joitakin iho-ongelmia on esiintynyt. Cirnecoiden silmiä ja polvia on tutkittu ahkerasti Suomessa, ja tutkimustulokset ovat olleet suurimmaksi osaksi positiivisia.

Cirneco dell’etna muistuttaa suuresti faaraokoiraa, mutta se faaraokoiraa pienempi ja rungoltaan neliömäisempi. Pää on pitkä ja kapea, kuono suippo ja suora, ja kuonon ja kallon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset. Korvat ovat jäykät ja aina pystyssä. Silmät ja kirsu ovat turkinväriset. Cirnecolla on suora selkä, tasaisesti nouseva alalinja, kevytluustoiset raajat ja pitkähkö kaareva kaula. Rodulla ei esiinny lainkaan mustaa pigmenttiä, vaan turkin väri on kellanruskea eri sävyineen.

Cirneco on monipuolinen rotu harrastusmahdollisuuksia ajatellen. Suomessa cirnecon kanssa on harrastettu lähinnä näyttelyitä, vinttikoirien rata- ja maastojuoksukilpailuita, agilityä, rallytokoa ja verijälkeä.

Historia

Rodun historia ulottuu nykytiedon mukaan esihistorialliselle aikakaudelle. Cirnecon esi-isien arvellaan levittäytyneen ympäri Välimerta foinikialaisten mukana, ja niinpä eri saarille syntyi omia Välimeren alueen rotujaan, kuten esimerkiksi Sisiliaan cirneco dell’etna, Maltalle faaraokoira ja Baleaareille ibizanpodencot. Kirjallista tietoa välimerenalueen koirista on vähän. Aristoteles (384–322 eKr.) mainitsee teksteissään välimerenkoiran, jolla on teräväkärkiset korvat. Rodun vanhaa historiaa Sisiliassa puoltavat kyseiseltä saarelta löydetyt vanhat kolikot, joissa kuvataan lähes nykycirnecon kaltaisia koiria.

Ei ole tarkkaa tietoa, milloin cirnecoita alettiin käyttää sen käyttötarkoitukseen, metsästykseen. Todennäköisesti rodulle tyypillisiä koiria on kuitenkin käytetty metsästykseen satojen, ellei tuhansien vuosien ajan. Cirnecot metsästivät Sisilian pula-aikana kaikenlaista riistaa, mutta pääriistana olivat kuitenkin Etna-tulivuoren rinteillä elävät villikaniinit. Vuosisatojen aikana cirneco on kehittynyt vahvaksi ja kestäväksi roduksi, sillä ihmisellä uskotaan olleen hyvin vähän vaikutusta rodun ulkonäön kehitykseen.

Cirnecontyyppisiin koiriin alettiin kiinnittää laajempaa huomiota vasta 1930-luvun alussa, kun italialaisessa metsästyslehdessä julkaistiin artikkeli, jossa pohdittiin cirnecon uhanalaisuutta ja tulevaisuutta. Cirneco ei vielä tuolloin ollut virallinen rotu eikä sillä ollut virallista rotumääritelmää. Cirnecoita omistivat ja kasvattivat lähinnä sisilialaiset metsästäjät. Sisilialainen aristokraatti Agata Paternò-Castello dei Duchi di Carcasi, ”Donna Agata” päätti yhdessä artikkelin kirjoittajan, eläinlääkäri Maurizio Mignecon, kanssa hakea rodulle virallista tunnustusta. He etsivät ympäri Sisiliaa rodulle tyypillisiä koiria useiden vuosien ajan. Kun he olivat varmoja, että olivat saaneet hankittua oikean tyyppisiä ja oikein rakentuneita, metsästykseen soveltuvia cirneco dell’etnoja, he ottivat yhteyttä professori Solaroon, joka teki rodulle sen ensimmäisen rotumääritelmän. Kuriositeettina mainittakoon, että professori Solaro ei koskaan käynyt Sisiliassa vaan rotumääritelmä laadittiin valokuvien sekä muutaman elävän yksilön perusteella. Rotumääritelmä hyväksyttiin Italian Kennelliitossa vuonna 1939 ja rotu virallistettiin. Tämän jälkeen Donna Agatan kasvattamat ja rekisteröimät koirat loivat perustan rodulle. Donna Agatan kymmenet koirat levisivät kasvattajille ja metsästäjille ympäri Sisiliaa hänen kuoltuaan 50-luvun lopulla.

Cirnecoiden kantakirja on ollut rodun hyväksymisestä lähtien auki Italiassa. Rotuun voidaan ottaa rekisteröimätön koira, mikäli se läpäisee rodunomaisen metsästyskokeen ja italialaisen näyttelytuomarin hyväksynnän rotuunotosta. Metsästysvaistoa pidetään rodun kotimaassa erittäin tärkeänä osana cirnecoiden kasvatusta. Italiaan tuli 1990-luvun alussa voimaan sääntö, että voidakseen kilpailla näyttelyissä käyttöluokassa sertifikaateista tulee cirnecon ensin osallistua rodun metsästyskokeeseen ja läpäistä se hyväksytysti joko arvosanalla erinomainen tai erittäin hyvä. Rodun tyyppi on pysynyt todennäköisesti vuosisatoja samanlaisena, ja kasvattajien onkin syytä pitää huolta siitä, etteivät tyyppi ja käyttäytyminen pääse muuttumaan.

Rotu Suomessa

Cirneco kuuluu Suomessa ja FCI-maissa ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistyksenä toimii vuonna 1999 perustettu yhteinen yhdistys italianvinttikoirille ja cirneco dell’etnoille, Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.

Suomeen tuotiin Pohjoismaiden ensimmäinen cirneco Sloveniasta vuonna 1992, Orellana Seta del Oro. Vuonna 1996 tuotiin ensimmäinen uros, Lansmarte, Suomeen. Näiden kahden tuontikoiran yhteinen pentue vuonna 1999 oli Suomen ensimmäinen cirnecopentue. Tästä pentueesta kaksi jalostukseen käytettyä koiraa ovat edelleen useamman Suomessa syntyneen pentueen taustalla. Seuraavat jalostuksellisesti merkittävät tuonnit olivat 1997-2000 välillä Italiasta tuodut Bambi, Gaia sekä Vespina.

Vuonna 2007 rikkoutui sadan rekisteröidyn cirnecon raja ja rekisteröinnit lähtivät kasvuun. Vuosina 1993-2016 Suomessa on rekisteröity yhteensä noin 400 cirnecoa, joista osa on viety ulkomaille. Keskimäärin pentueita rekisteröidään vuodessa noin viidelle eri kasvattajalle. Vuoden 2017 lopussa Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry arvioi Suomessa olevan noin 300 cirnecoa.

Luonne, hoito ja terveys

Cirneco on luonteeltaan hyvin vilkas, eloisa, leikkisä ja läheisyyttä rakastava koira. Ei ole ollenkaan tavatonta, että cirneco on vielä vanhoillaan päivillään luonteeltaan ja olemukseltaan kuin nuori koira. Cirneco rakastaa olla lähellä omistajaansa; televisiota katsellaan yleensä cirneco vieressä tai sylissä. Omistajakseen cirneco tarvitsee huumorintajuisen ihmisen, sillä monella rodun edustajalla ei ole luontaista miellyttämisenhalua. Älykkäänä ja alkukantaisena koirana cirneco usein tekee asioita vain silloin, jos siitä on sille itselleen jotakin hyötyä. Makupaloilla ja leikin varjolla cirnecon saa usein helposti motivoitua tottelemaan. Yksilöiden välillä on kuitenkin runsaasti eroja tottelevaisuuden ja miellyttämisenhalun suhteen.

Cirnecot tulevat yleensä hyvin toimeen lasten kanssa. Vastakkaista sukupuolta edustavan koiran kanssa cirneco tulee useimmiten toimeen, mutta samaa sukupuolta olevia vieraita koiria kohtaan urokset voivat olla epäluuloisempia. Rodulla on vahva metsästysvietti, joten sitä kannattaa pitää vapaana vain turvallisella alueella. Cirneco soveltuu usein erinomaisesti kuitenkin mm. kissaperheeseen, mikäli cirneco totutetaan kissoihin pennusta pitäen.

Cirneco on hyvin helppohoitoinen rotu, turkin hoitoon riittää pesu muutaman kerran vuodessa. Cirnecosta ei lähde paljoa karvaa. Alkukantaisten rotujen tapaan cirneco on rotuna melko terve, mutta rodulla voidaan tavata erilaisia iho-ongelmia (allergista ihottumaa, rapsuttelua tai atopiaa), herkkämahaisuutta tai patellaluksaatiota. Suomessa suositellaan jalostukseen käytettäviltä cirnecoilta tutkittavan silmät ja polvet ennen jalostuskäyttöä.

Cirnecon alkuperäinen käyttötarkoitus, metsästys

Cirnecon alkuperäisenä käyttötarkoituksena on etsiä villikaniineja vaikeakulkuisessa vulkaanisessa maastossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koira etsii hajuaistinsa ja kuulonsa perusteella kaniinin piilopaikan, joka sijaitsee on usein kallioisessa maastossa olevassa kolossa. Kun kolo on löytänyt, koira ilmoittaa metsästäjälle haukunnallaan ja koloa kaivamalla, että sisällä on saalis. Metsästäjät käyttävät metsästyksen yhteydessä frettiä, joka lähetetään kaninkoloon häätämään kaniini pois kolosta. Cirnecon tehtävänä on napata kaniini kiinni, jos metsästäjä ei ehdi ampua kaniinia sen tullessa esille piilopaikastaan. Italia on ainoa maa maailmassa, jossa järjestetään cirnecoille virallisia metsästyskokeita. Metsästyskokeesta vaaditaan hyväksytty tulos, jotta koirasta voi tulla Italian muotovalio.

Jaa netissä:
  • Print
  • Digg
  • Facebook
  • Twitter
  • Google Bookmarks
  • Live