Rotuesittely

Virallisen rotumääritelmän löydät täältä.

Cirneco dell’Etna (lausutaan tsirneko del etna) on alkukantainen sisilialainen metsästyskoira. Kotimaassaan Italiassa cirnecoita käytetään yhä villikaniinien metsästykseen. Italian ulkopuolella cirneco on harvinainen rotu. Suomessa cirnecoita on hieman yli 100 kpl ja pentueita syntyy vuosittain muutamia. Luonteeltaan cirneco on vilkas, älykäs, ystävällinen ja iloinen. Cirneco on lyhytkarvainen, tyylikäs ja hoikkalinjainen koira, joka muistuttaa suuresti faaraokoiraa, mutta on pienempi. Rodun kanssa voi harrastaa mm. vinttikoirien rata- ja maastojuoksua, verijälkeä, agilityä ja näyttelyitä. Cirneco kuuluu Suomessa ja FCI-maissa ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Siitä huolimatta cirnecon rotujärjestö on Suomen Vinttikoiraliitto. Rotuyhdistyksenä toimii vuonna 1999 perustettu yhteinen yhdistys italianvinttikoirille ja cirneco dell’Etnoille, Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry.

Historiaa

Cirneco dell’Etna on useita tuhansia vuosia vanha rotu. Cirnecon näköisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista, mm. Luxorista ja Ben-Hassanista. Lisäksi Sisiliasta on löydetty vuoteen 1400 eKr paikallistettu koiran luuranko, joka muistuttaa hyvin paljon cirnecoa. Myös vanhoissa sisilialaisissa kolikoissa on kuvattu cirnecoa muistuttavia koiria. Cirnecoita pidettiin alun perin temppeleiden pyhinä vartijoina ja vasta myöhemmin rotua alettiin käyttää villikaniinien metsästykseen. 1930-luvulla sisilialainen aristokraatti Donna Agata Paterno Castello kiinnostui rodusta, joka oli vielä tuohon aikaan virallisesti tunnustamaton. Donna Agata etsi tuttavansa kanssa cirnecoa muistuttavia koiria Sisiliasta ja jopa Maltalta asti. Kun he olivat saaneet kerättyä keskenään sopivantyyppisiä koiria, ottivat he yhteyttä professori Solaroon, joka teki rodulle sen ensimmäisen rotumääritelmän. Rotu hyväksyttiin FCI:ssä vuonna 1940.

Luonne, hoito ja terveys

Cirneco on luonteeltaan hyvin vilkas, eloisa, leikkisä ja läheisyyttä rakastava koira. Ei ole ollenkaan tavatonta, että cirneco on vielä vanhoillaan päivillään luonteeltaan ja olemukseltaan kuin nuori koira. Cirneco rakastaa olla lähellä omistajaansa; televisiota katsellaan yleensä cirneco vieressä, jos ei peräti sylissä. Tämä koiramaailman Peter Pan tarvitsee omistajaltaan huumorintajua, koska useimmiten rodulla ei ole luontaista miellyttämisenhalua. Makupaloilla ja leikin varjolla cirnecon saa helposti motivoitua tottelemaan. Älykkäänä koirana cirneco tekee asioita usein vain silloin, jos siitä on sille itselleen jotakin hyötyä. Cirnecot tulevat hyvin toimeen lasten kanssa. Vastakkaista sukupuolta edustavan koiran kanssa cirneco tulee useimmiten toimeen, mutta samaa sukupuolta kohtaan etenkin urokset voivat olla epäluuloisempia. Cirnecoilla on vahva metsästysvietti, joten vapaana sitä kannattaa pitää vain turvallisella alueella. Cirneco soveltuu hyvin myös kerrostaloon. Cirneco on hyvin helppohoitoinen rotu, turkin hoitoon riittää pesu muutaman kerran vuodessa. Cirnecosta ei lähde paljoa karvaa. Cirnecot ovat pitkäikäisiä eikä niiltä ole toistaiseksi tavattu perinnöllisiä sairauksia. Yksittäistapauksina on esiintynyt ruoka-aineallergiaa, furunkuloosia, sikaripunkkia, polvilumpion sijoiltaanmenoa, munuaisen ja kilpirauhasen vajaatoimintaa ja muutamia silmäsairauksia. Suomessa vastuuntuntoiset kasvattajat tutkituttavat jalostukseen käytettäviltä cirnecoilta vähintään silmät ja polvet.

Ulkonäkö

Cirneco on elegantti, kevytrakenteinen ja rungoltaan neliömäinen koira. Se muistuttaa suuresti faaraokoiraa, mutta on kooltaan pienempi. Nartun ihannekorkeus on 42-46 cm, mutta 50 cm sallitaan, ja uroksilla ihannekorkeus on 46-50 cm, mutta 52 cm sallitaan. Painoltaan nartut ovat 8-10 kg ja urokset 10-12 kg. Cirnecoilla ei ole lainkaan mustaa pigmenttiä, minkä vuoksi kirsu on lihanvärinen. Silmien väri sointuu aina turkinväriin, joka on cirnecolla kellanruskea eri vivahteilla. Cirnecon turkki on sileä ja helppohoitoinen. Rodun tunnusmerkkinä ovat pystyt ja isot korvat.

Harrastaminen

Cirneco on monipuolinen rotu harrastusmahdollisuuksia ajatellen. Suomessa cirnecon kanssa on harrastettu lähinnä näyttelyitä, vinttikoirien rata- ja maastojuoksukilpailuita, agilityä ja verijälkeä. Ulkomailla muutama cirneco on kunnostautunut tottelevaisuudessa ja jopa paimennuksessa.

Metsästys

Cirnecon alkuperäinen käyttötarkoitus on villien kaniinien metsästäminen vaikeakulkuisella vulkaanisella maaperällä. Cirneco on yksi harvoista roduista, joka käyttää metsästäessään sekä kuulo-, näkö- että hajuaistiansa. Erikoista on myös se, että metsästäjä käyttää metsästyksen yhteydessä cirnecon lisäksi frettiä. Cirnecot metsästävät joko yksikseen, pareittain tai parhaimmillaan jopa kolmenkymmenen yksilön laumassa. Sisiliassa vieläkin suurin osa cirnecokenneleistä kasvattaa cirnecoita nimenomaan metsästykseen. Kennelin omistajat eivät välttämättä koskaan käy koiriensa kanssa näyttelyissä.

Metsästäessään cirnecon täytyy etsiä saalis (useimmiten kaniini) käyttämällä hajuaistiansa laajalla alueella. Nähtyään kaniinin cirneco ajaa sen koloon. Tämän jälkeen cirnecon täytyy antaa merkki kaniinin piilopaikasta metsästäjälle haukkumalla ja kaivamalla koloa. Metsästäjä tulee paikalle ja laittaa koloon fretin, minkä seurauksena kaniini tulee ulos ja metsästäjä voi ampua kaniinin.

Metsästyskokeet

Italiassa järjestetään cirnecoille metsästyskokeita, jotta cirnecon metsästysvaisto ei katoa koko ajan kehittyvässä yhteiskunnassa, jossa metsästys ei ole välttämättä enää jalostuksen pääkriteeri. Metsästyskokeisiin osallistuu yleensä parikymmentä koiraa. Myös rekisteröimättömät koirat saavat osallistua, mutta ne eivät voi vastaanottaa metsästyskoeserttiä.

Italian muotovalion arvoon on vaadittu vuodesta 1994 lähtien hyväksytty tulos metsästyskokeesta, jonka jälkeen cirneco voi osallistua käyttöluokkaan näyttelyssä ja vastaanottaa tarvittavat sertifikaatit.

Metsästyskokeita on kahdenlaisia:
a) kokeet, joissa käytetään asetta ja jänis ammutaan sekä
b) kokeet ilman aseita.

Italian metsästysvalionarvoon vaaditaan kaksi sertiä; yhdet joko kummastakin metsästyskoetyypistä tai kaksi sertiä jommasta kummasta metsästyskoetyypistä. Metsästyskokeen PM:ssä määrätään, metsästävätkö cirnecot yksittäin vai pareittain. Tuomaristo koostuu yhdestä tai useammasta ihmisestä.

Koiran suoritus hylätään, jos se ei ensimmäisen viiden minuutin aikana osoita merkkejä metsästyskyvystä tai ei huomaa jänistä. Myös laukauksia ja saalista pelkäävän koiran suoritus hylätään. Korkein palkinto annetaan koiralle, joka on työskennellyt metsästysmääritelmän mukaisesti.

Metsästyskokeessa cirnecolla on 20 – 30 minuuttia aikaa etsiä jänis sellaiselta alueelta, jossa jäniksiä pitäisi olla. Kokeessa koiran pitää käyttää kaikkia aistejaan: näköään, kuuloaan ja hajuaistiaan. Koiralla on oltava hyvä kunto, koska koe on erittäin vaativa. Yleensä vain muutama cirneco per koe saa hyväksytyn tuloksen.

Pohjoisitalialaisissa metsästyskokeissa ei saa käyttää frettiä tai asetta. Niinpä cirnecon täytyy vain vain etsiä ja näyttää metsästäjälle jänis oikealla tavalla saadakseen pisteitä metsästyskoetuomareilta.

Cirnecoiden metsästyskokeen arvostelu ja säännöt englanniksi

Jaa netissä:
  • Print
  • Digg
  • Facebook
  • Twitter
  • Google Bookmarks
  • Live