Harrastaminen

Ratajuoksu

Ratakisat järjestetään ovaalin muotoisella radalla, joita on Helsingissä, Hyvinkäällä, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Lähtö tapahtuu vierekkäisistä kopeista, joiden veräjät avautuvat samanaikaisesti. Cirnecot juoksevat tavallisesti 280 metrin tai 350 metrin matkan. Cirneco saavuttaa kilpailussa käyttövalioajan, jos aika on 280 metrin matkalla enintään 23,5 sekuntia (Turussa ja Mourungissa 23,9 s) tai 350 metrin matkalla enintään 29,5 sekunttia. Kun cirneco on saanut viisi käyttövalioaikaa ainakin kahdelta eri kaudelta ja kahdelta eri radalta, sekä vähintään laatumaininnan H (hyvä) näyttelystä koiran täytettyä 15kk, siitä tulee ratajuoksun käyttövalio KVA-r. Ratakisoissa koiria on maksimissaan kuusi yhtä aikaa radalla. Kaikilla koirilla on oltava kuonokoppa, jolla varmistetaan etteivät vieheestä innostuneet koirat aiheuta toisilleen harmia, sekä mantteli.

Sääntöjä

Ratakisoja varten cirnecon täytyy olla yli 15 kuukauden ikäinen ja sillä pitää olla kilpailukirja, joka anotaan Suomen vinttikoiraliitolta. Kilpailukirjan vaatimuksena on kolme hyväksyttyä koejuoksua. Koejuoksuista ensimmäinen on soolojuoksu ja kaksi seuraavaa ryhmäjuoksuja. Koejuoksut voi suorittaa, kun koira on täyttänyt vuoden. Koiran on oltava kilpailukirjaa anottaessa tunnistusmerkitty tatuoinnilla tai mikrosirulla.

Miten päästä alkuun?

Mistä kaikki sitten lähtee liikkeelle? Cirneco kannattaa viedä jo pentuna rataharjoituksiin, joita järjestävät vinttikoirayhdistykset. Harjoituksissa Cirneco opetetaan innostumaan vieheestä aluksi ihan lyhyillä matkoilla. Etäisyyttä pidennetään vähitellen. Lisäksi harjoitellaan kopista lähtemistä ja kuonokopan käyttöä.

Maastojuoksu

Maastojuoksukisat järjestetään useimmiten hiekkakuopalla, nurmikentällä tai pellolla joilla on yleenä joko korkeusvaihteluita tai muita koiralle helposti havaittavia näköesteitä. Sääntöjen mukaan maastoradan tulee olla vähintään 500 metriä pitkä. Maastoradalla viehe kulkee mutkitellen. Pareittain juoksevien koirien lähettäminen tapahtuu yleensä koiran omistajan toimesta. Koiran suoritusta ei arvostella ainoastaan nopeuden vaan myös sen innokkuuden, älykkyyden, ketteryyden ja kestävyyden perusteella. Suomessa cirnecot ovat osallistuneet maastokilpailuihin vuodesta 1999 lähtien. Vuoden 2010 loppuun mennessä 9 cirnecoa on valmistunut maastojuoksuvalioiksi ja ainakin 20 muuta on vastaaottanut maastojuoksusertifikaatin. Yksi suomalainen koira on valioitunut myös Ruotsista.

Sääntöjä

Kuten ratakisoissakin, kuonokoppa ja mantteli ovat pakollisia kisavarusteita. Sertifikaatti jaetaan koiralle joka on saanut vähintään 2/3 maksimi pisteistä (400p) ja joka ei ole vielä valio tai saanut samalta kaudelta vielä 4 sertifikaattia. Kun koiralla on viisi sertiä ainakin kahdelta eri kaudelta, sekä vähintään laatumaininta H (hyvä) näyttelystä koiran täytettyä 15kk, se voi valmistua maastovalioksi KVA-m. Myös maastokisoihin vaaditaan kilpailukirja, mutta sitä varten ei tarvitse suorittaa koejuoksuja. Ikärajat ovat samat kuin ratakisoissakin.

Koiranäyttelyt Suomessa

Cirneco dell’etna kuuluu FCI:n luokittelussa ryhmään 5 (pystykorvat ja alkukantaiset tyypit). Cirneco tulee Suomen muotovalioksi vähintään kolmella sertifikaatilla, jotka pitää saada kolmelta eri tuomarilta. Viimeinen serti tulee saada koira ollessa yli 2-vuotias. C.I.B-arvoon (kansainvälinen muotovalio) vaaditaan neljä CACIBia vähintään kolmesta eri maasta. Ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välillä tulee olla yksi vuosi ja yksi päivä.

Säännöt

Koiranäyttelyssä Cirnecot kilpailevat ensin oman rotunsa sisällä ja rodun parhaaksi valittu koira pääsee sitten kilpailemaan ryhmäkilpailuihin muita viitosryhmän koiria vastaan. Koirat ovat jo ilmoittautumisvaiheessa jaettu ikäluokittain sekä sukupuolen mukaan, lisäksi muotovalioille (valioluokka) ja rata- tai maastovalioille (käyttöluokka) on omat luokkansa. Kukin koira arvostellaan ensin yksinään siten, että tuomari antaa koirasta kirjallisen arvostelun jossa kuvailee koiran hyviä ja huonoja puolia ja sitten antaa koiralle laatupalkinnon (joko erinomainen ERI, erittäin hyvä EH, hyvä H tai tyydyttävä T, tai hylätty HYL, nämä vastaavat vanhojen näyttelysääntöjen palkintoja 1-3 ja 0. Lisäksi koira, jota ei voi syystä tai toisesta arvostella, esimerkiksi se ei suostu ollenkaan liikkumaan voi saada arvosanan Ei voida arvostella, EVA). Parhaalla, eli erinomaisella sekä toiseksi parhaalle, eli erittäin hyvällä arvosanalla palkitut koirat jatkavat kilpailemaan luokkansa parhaan arvosta. Erinomaisella palkituista luokkavoittajista sitten valitaan paras uros ja paras narttu, jotka kilpailevat vielä keskenään rotunsa parhaan koiran arvosta. Ennen parhaan uroksen ja nartun valintaa jaetaan vielä niiden luokkavoittajien jotka eivät vielä ole muotovalioita kesken sertifikaatti ja kansainvälisessä näyttelyssä kaikkien luokkavoittajien kesken CACIB.

Cirnecon esittäminen

Cirnecolle ei oikeastaan ole mitään rodunomaista esittämistapaa. Useimmiten cirneco esitetään melko vapaasti. Seisottaessa ja liikuttaessa koiraa näyttelyhihnan annetaan joko roikkua löysästi kaulalla (alhaalla olevassa kuvassa vasempi koira) tai se nostetaan ylös niskan ja korvien väliin (kuvassa oik.). Kannattaa tutustua esitettävään koiraan ja esittää koira niin, miten koirasta itsestään tuntuu parhaimmalta.

Valioituminen

Jotta cirnecosta tulisi Suomen muotovalio (FI MVA, englanniksi FI CH), täytyy suomalaisen Cirnecon saada kolme sertifikaattia (sertiä) näyttelyistä, joista vähintään yksi tulee saada koiran ollessa yli 2-vuotias. Ulkomaalainen cirneco, joka on jo kotimaansa valio, tulee Suomen muotovalioksi yhdellä sertifikaatilla. Kansainväliseen valionarvoon (C.I.B.) koiran pitää saada neljä kansainvälistä sertifikaattia eli CACIBia kolmesta maasta, joista vähintään yhden tulee tulla koiran kotimaasta tai rodun kotimaasta. Jotta kansainvälisen muotovalion arvo vahvistettaisiin, ensimmäisen ja viimeisen CACIBin välillä tulee olla yksi vuosi ja yksi päivä.

Näyttelysanaston lyhenteet

PEK Pentuluokka
ROP-pentu Rodun paras pentu
VSP-pentu Vastakkaisen sukupuolen paras pentu
JUN Junioriluokka
JUK Junioriluokan kilpailuluoka
NUO Nuortenluokka
NUK Nuortenluokan kilpailuluokka
AVO Avoin luokka
AVK Avoimen luokan kilpailuluokka
KÄY Käyttöluokka
KÄK Käyttöluokan kilpailuluokka
VAL Valioluokka
VAK Valioluokan kilpailuluokka
VET Veteraaniluokka
VEK Veteraaniluokan kilpailuluokka
KAS Kasvattajaluokka
ERI Erinomainen, laatuarvostelun tulos
EH Erittäin hyvä, laatuarvostelun tulos
H Hyvä, laatuarvostelun tulos
T Tyydyttävä, laatuarvostelun tulos
HYL Hylätty, laatuarvostelun tulos
EVA Ei voida arvostella, laatuarvostelun tulos
KP Kunniapalkinto
SERT Sertifikaatti
VASERT Varasertifikaatti
CACIB Kansainvälinen sertifikaatti
VACA Vara-Cacib
PN Paras narttu
PU Paras uros
ROP Rodun paras
VSP Vastakkaisen sukupuolen paras
ROP-VET Rodun paras veteraani
VSP-VET Vastakkaisen sukupuolen paras veteraani
ROP-KAS Rodun paras kasvattajaryhmä
RYP Ryhmän paras
BIS Näyttelyn paras koira
BIS-VET Näyttelyn paras veteraani
BIS-KAS Näyttelyn paras kasvattajaryhmä

Agility

Agility on koirien estekisa, vauhdikas laji, jonka päämääränä on ohjata koira esteradan läpi virheettömästi ja tietyssä aikarajassa. Ohjaaja ei saa koskea koiraan eikä esteisiin. Agility (tarkoittaa notkeutta ja joustavuutta) on saanut alkunsa Englannista vuonna 1977, jossa hevosten esteradasta muokattiin koirille sopiva versio. Suomeen agility rantautui vuonna 1986, ja kolme vuotta myöhemmin 1989 siitä tuli virallinen kilpailulaji. Harrastajien määrä on jatkuvassa nousussa.

Yleistä

Agilityradalla olevia esteitä ovat esimerkiksi aita, muuri, pujottelukepit, avotunneli eli putki, umpitunneli eli pussi, rengas, puomi, A-este, keinulauta, pöytä, pituushyppyeste, sekä harvemmin käytetty vesieste. Koirat jaetaan säkäkorkeuden mukaan mini-, midi- ja maxiluokkiin siten, että alle 35 cm kuuluvat mineihin, 35-43 cm mideihin ja yli 43 cm korkeat maxiluokkaan. Estekorkeudet vaihtelevat luokan mukaan. Agilityssä kilpaillaan kolmessa eri tasoluokassa. Kilpailut aloitetaan I-luokasta, ja kun koira saavuttaa tarpeeksi hyviä tuloksia ja sijoituksia, se nousee II-luokkaan, ja siitä sitten vastaavasti III-luokkaan. Kolmosluokassa on koiran mahdollista saavuttaa agilityvalion arvo. Kilpailemisen voi aloittaa, kun koira on täyttänyt 18 kuukautta.

Miksi Agility, ja miten?

Agility on parhaimmillaan koiran ja ohjaajan saumatonta yhteistyötä. Harjoittelu parantaa kontaktia ja kasvattaa yhteisymmärrystä. Koira saa käyttää lajissa sekä älyään että fysiikkaansa. Italianvinttikoira sopii lajiin mainiosti notkean rakenteensa ja nopeutensa puolesta. Ohjaajalla onkin täysi työ pysyä koiransa vauhdissa! Agilityesteiden harjoittelun voi aloittaa jo aivan nuoren koiran kanssa, mutta hyppyesteiden kanssa täytyy olla varovainen noin vuoden ikään saakka, jolloin koira on fyysisesti riittävän kehittynyt kestämään hyppyjen aiheuttamaa rasitusta. Agilitykurssille mentäessä olisi perustottelevaisuuden hyvä olla hanskassa. Jos olet kiinnostunut aloittamaan tämän vauhdikkaan ja haastavan harrastuksen, ota yhteyttä asuinpaikkasi lähellä toimivaan agilityseuraan ja kysele lisää.

Jaa netissä:
  • Print
  • Digg
  • Facebook
  • Twitter
  • Google Bookmarks
  • Live